Klassiset knoppitiedot osa 4

Joutsen on Suomen kansallislintu ja ne kerrat kun oon nähny joutsenia Suomessa niin voidaan laskea yhden tai ehkä kahden jalan varpailla. Eikä ne varmaan niin harvinaisia edes ole, mutta en oo vaan koskaan sattunu olemaan oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Täällä Reykjavikissa onneks ei tarvitse olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Riittää kun pyöräilee kaupungintalon lammen ohi niin varmasti näkee kymmenkunta joutsena. Eilen niitä näkyi itseasiassa 28 kappaletta.

Burfell

Tällä kertaa tehtiin reissu Reykjavikista itään, Burfelliin missä on siis Euraasian ja ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen törmäyskohta. Mielikuvat kohteesta oli, että välissä on kauhea pohjaton rotko jonne ei kannata tippua mut ei se ihan niin menny. Sen sijaan laatat kyllä loittonee toisistaan mut ilmeisesti pystysuunnassa, nimittäin Euraasian laatta oli 20 metriä alempana kuin Pohjois-Amerikan laatta. Näkymä oli joka tapauksessa kyl vaikuttava ku aluetta reunustaa loputtomalta näyttävä kalliokieleke.

Mannerlaattojen jälkeen nähtiin paikallisen tulivuoren purkautumisen seurauksena syntyneitä kallioluolia, mutta sen tarkempaa syntyperää en oikeen osaa kyl sanoa niille. Ilmeisen hyviä leiriytymispaikkoja ne tuntuis olevan kun tarjoavat luonnollisen tuulensuojan ja ei tarvii sateistakaan juuri välittää.

Lopuks vielä kiivettiin edellä mainitun tulivuoren huipulle. Ite tulivuori ei ollu ihan samanlainen ku olin päätelly sen olevan Milla Magianki tyyssijana. Ei näkyny laavaa missään eikä se tulivuorikaa ollu sellanen terävä vuori, minkä sisällä on kolo. Päinvastoin. Tulivuori oliki itessään iso kraateri ja vuoret sen ympärillä ilmeisesti vaan räjähdyksen seurausta. Joka tapauksessa maisemat oli upeet kun sinne huipulle jakso kiivetä ja ite kraateri oli kanssa näkemisen arvonen, ku sen seinämistä pysty näkemään kaikki jamaikavärit (keltanen, vihree ja punanen) samalla kertaa! Hyvä reissu siis kaiken kaikkiaan!!

Klassiset knoppitiedot osa 3

Reykjavikissa kaupat on toinen toistaan mielenkiintosempia, koska sisälle astuessa ei voi koskaan aavistaa mitä sieltä löytyy. Siks onkin hyvä käydä kurkkaamassa jokainen vähintään mielenkiintoa herättävä liike myös sisältäpäin. Usein keskustan putiikkien sisältä takanurkasta löytyy nimittäin rappuset maanalaiseen kerrokseen tai sitten siellä on piilossa lisähuone täynnä lisää tavara. Poikkeusta ei tee Nikitan nimikkömyymälä, jonka takapihalta löytyy aivan törkeen hyvä miniramppi!

Valasmetällä

Oltiin siis järjestetyllä valaidenkattelureissulla ja kyseinen lysti kustansi vaivaset 25 euroa. Hupi kesti kaiken kaikkiaan reilut kolme tuntia ja siinä ajassa kerkes nähdä merta kyllikseen. Sää oli todella upee alusta loppuun asti eikä tyypillisestä Islannin tuulesta ollut tietoakaan. Tai tietty siellä merellä tuuli, mutta ei lähellekään niin paljoa mihin oltiin varauduttu. Lämmintä silti kannatti varata mukaan reilusti, sillä ei siellä missään nimessä lämmin ollu muualla ku auringon alla tuulensuojassa, ja niitä paikkoja ei riittäny aivan jokaiselle.

Noh, merelle päästyämme jouduttii toteamaan ettei siellä niitä valaita sitten ollukaa. Liekkö jo uineet lämpimille vesille vai liekkö ne jo syöty ja tähteet myöty. En tiiä. Joka tapauksessa harmitti kyllä vietävästi kun ei niitä sitten näkyny kaiken intoilun jälkeen. Lohdutuksena nähtiin sitten muutama delffiiniparvi, ja se oli kyllä kaunis näky sekin, mut suoraan sanoen jäi kyllä vähän kaivelemaan. En kuitenkaan sanois ettenkö tekis sitä ikinä uusiks, nimittäin meri, upea sää ja delffiinit oli kyllä kokemisen arvosia nekin!

Blue lagoon ja Kleifarvatn

Viime sunnuntaina tehtiin autolla reissu Reykjanesin kaupunkiin kämppisten Mervin ja Jeannen sekä suomalaisvahvistuksien Jarkon ja Jonin kanssa. Reykjanesissa oli sellaset käsityöfestarit eli siellä oli siis paljon gallerioita, museoita, huvipuistolaitteita jne. Joka tapauksessa festarit itessään oli aika köyhät (mentiin siis sunnuntaina ja osa teltoista oli jo purettu) ja ei sieltä oikeen muuta jääny käteen ku kohtuullinen kiinalainen rafla missä sai syödä ittesä ähkyyn.

Festarien jälkeen käytiin ihmettelemässä paikallista turistirysää, sinistä laguunia, mikä on siis paikallinen geotermaalinen paikka. Vesi oli lämmitettyä porttien sisäpuolella ja pääsymaksu oli vaivaset 25 euroa eli päätettiin olla menemättä. Ei se nimittäin niin kummoselta vaikuttanu ku sadat turistit lilluu turkoosissa lämmitetyssä "vedessä". Kiertelemällä aluetta sieltä löyty kuitenkin samaa vettä, jätevetenä kylpylästä, eli se ei ollu vaan lämmitettyä ja sekös riitti meille. Ja Jeannen mukaan vastaavia paikkoja löytyy Läheltä Reykjavikia ja ne on ilmasia, koska Blue lagoonissa ei kuulemma ole mitään ihmeellistä paikkana. Se vaan sattuu olemaan paikallisten rakentama turistipesäke riittävän kaukana itse kaupungista, että se kuulostais houkuttelevammalta!

Laguunin jälkeen jatkettiin matkaa Kleifarvatnin kautta kulkevaa laaksoreittiä pitkin eteenpäin. Kleifarvatn on siis järvi keskellä vuorien ympäröimää laaksoa ja se oli kyl upeen näkönen! Samalla pysähdyttiin ihmettelemässä paikallisia kuumia lähteitä, mut ne oli kyllä suoraan sanoen pettymys. Kiivettiin vuoren taakse ku siellä näky hirvee samupatja, mut sinne päästyään jouduttiin toteamaan että niin, se on vaan savua lähetäki katottuna. Ei näkyny yhtään kuplivaa mutaa puhumattakaan roiskuvasta sellasesta. Mut maisemat oli kiipeämisen arvoset ku niitä katteli vuoren päältä. Yhdestä suunnasta näki merelle asti ja toisesta puolestaan loputtomat vuorijonot.

Lopulta ajettiin kivinen tie kohti Reykjavikia ja päästiin kotia. Reissu oli kyl tosi uuvuttava, mut ennen kaikkea mielenkiintonen ja sai todella nähdä sitä oikeesta Islantia enemmän ku paljon. Kameran unohdin luonnollisesti kotiin eli ei oo näyttää ku kaks kuvaa itestä, mitkä sain Jonin suostuteltua ottamaan itestäni.

Klassiset knoppitiedot osa 2

Reykjavikissa on hyvä puoli se, ettei siellä voi oikein eksyä. Kuten edellisestä kirjotuksesta selvis niin talothan on tosi matalia, tosin lukuun ottamatta yhtä. Reykjavikin kauppakortteiden yläpuolella on nimittäin kukkula, mistä löytyy kaupungin korkein rakennus, 74,5 metrinen Hallgrímskirkja. Eli missä päin ikinä satutkin olemaan, näet kyseisen kirkon joka ilmansuunnasta ja tiedät aina mihin suuntaan palata. Sopii omalle koordinaatiokyvylle oikein hyvin!