Blue lagoon ja Kleifarvatn

Viime sunnuntaina tehtiin autolla reissu Reykjanesin kaupunkiin kämppisten Mervin ja Jeannen sekä suomalaisvahvistuksien Jarkon ja Jonin kanssa. Reykjanesissa oli sellaset käsityöfestarit eli siellä oli siis paljon gallerioita, museoita, huvipuistolaitteita jne. Joka tapauksessa festarit itessään oli aika köyhät (mentiin siis sunnuntaina ja osa teltoista oli jo purettu) ja ei sieltä oikeen muuta jääny käteen ku kohtuullinen kiinalainen rafla missä sai syödä ittesä ähkyyn.

Festarien jälkeen käytiin ihmettelemässä paikallista turistirysää, sinistä laguunia, mikä on siis paikallinen geotermaalinen paikka. Vesi oli lämmitettyä porttien sisäpuolella ja pääsymaksu oli vaivaset 25 euroa eli päätettiin olla menemättä. Ei se nimittäin niin kummoselta vaikuttanu ku sadat turistit lilluu turkoosissa lämmitetyssä "vedessä". Kiertelemällä aluetta sieltä löyty kuitenkin samaa vettä, jätevetenä kylpylästä, eli se ei ollu vaan lämmitettyä ja sekös riitti meille. Ja Jeannen mukaan vastaavia paikkoja löytyy Läheltä Reykjavikia ja ne on ilmasia, koska Blue lagoonissa ei kuulemma ole mitään ihmeellistä paikkana. Se vaan sattuu olemaan paikallisten rakentama turistipesäke riittävän kaukana itse kaupungista, että se kuulostais houkuttelevammalta!

Laguunin jälkeen jatkettiin matkaa Kleifarvatnin kautta kulkevaa laaksoreittiä pitkin eteenpäin. Kleifarvatn on siis järvi keskellä vuorien ympäröimää laaksoa ja se oli kyl upeen näkönen! Samalla pysähdyttiin ihmettelemässä paikallisia kuumia lähteitä, mut ne oli kyllä suoraan sanoen pettymys. Kiivettiin vuoren taakse ku siellä näky hirvee samupatja, mut sinne päästyään jouduttiin toteamaan että niin, se on vaan savua lähetäki katottuna. Ei näkyny yhtään kuplivaa mutaa puhumattakaan roiskuvasta sellasesta. Mut maisemat oli kiipeämisen arvoset ku niitä katteli vuoren päältä. Yhdestä suunnasta näki merelle asti ja toisesta puolestaan loputtomat vuorijonot.

Lopulta ajettiin kivinen tie kohti Reykjavikia ja päästiin kotia. Reissu oli kyl tosi uuvuttava, mut ennen kaikkea mielenkiintonen ja sai todella nähdä sitä oikeesta Islantia enemmän ku paljon. Kameran unohdin luonnollisesti kotiin eli ei oo näyttää ku kaks kuvaa itestä, mitkä sain Jonin suostuteltua ottamaan itestäni.